Muistokirjoitukset
Pirjo ja Veijo Gustafssonin muistoa kunnioittaen
Loppuvuodesta saimme yhdistyksessä suru- uutiset ensin Veijon ja ennen vuoden vaihtumista Pirjon poismenosta. Osanottomme heidän läheistensä suureen suruun.
He olivat kulkeneet pitkän yhteisen matkan, 61 vuotta, joka näin saavutti määränpäänsä lähes samanaikaisesti. Siinä voi nähdä jotakin karua kauneutta.
Eläkkelle jäämisensäå jälkeen he olivat yhdistyksen kantavia voimia vuosikymmenten ajan. Pirjo toimi Ruskon eläkeensaajien ja myös V-Suomen piirin hallituksessa ja Veijo tilaisuuksien käytännön järjestelyissä korvaamattomana ja aina hyväntuulisena ”jokamies Jantusena” Se vapaaehtoistyö jota he molemmat aktiivisesti ja pyyteettömästi tekivät oli merkityksellistä, yhdistykselle ja sen jäsenille. Ne lukuisat tilaisuudet ja tapahtumat vuosikymmenenien varrella ovat nostaneet ihmisiä arjen yläpuolelle , tuoneet sisältöä elämään ja auttaneet löytämään uusia ystäviä. Tämä kaikki on mahdollista vain kun on ihmisiä, jotka eivät laske työtunteja eivätkä aseta niille hintaa.
” Hyvän ahkeran ihmisen muisto niin paljosta kertoa voi, se kertoo kaikesta siitä minkä elämä aateloi. Siitä kertovat tuhannet tunnit työn ääressä vierineet, kevyet sekä raskaat nyt jo vaienneet askeleet. ”
Pirjoa ja Veijoa kiitollisuudella ja lämmöllä muistaen
Ruskon Eläkkeensaajat ry
Irma Kemin muistoa kunnioittaen
Irma poistui keskuudestamme äkillisesti. Turhaan odotimme häntä yhdistyksen kesätapahtumaan lähtevälle bussille ma. 3.6 johon hän oli ilmoittautunut osallistuvansa. Irma Kemi oli yhdistyksemme jäsen n. 20 v. Ei ehkä näkyvimpiä mutta aktiivinen osallistuja kerhoihin ja tapahtumiin. Kuoro "Sadat kielet "oli hänelle mieluisa harrastus ja muistikerhossa hän kävi uskollisesti sen perustamisesta v.2014 lähtien. Irma oli aina ajoissa paikalla ja montakaan kertaa hän ei näiden vuosien aikana ollut poissa kokoontumisista. Irma oli syntyjään pohjoisesta; hiukan salaperäinen aina tyyni ja elämäänsä tyytyväinen. Tämä tuli erityisesti esiin kun Jussi, hänen aviomiehensä kuoli nelisen vuotta sitten jonkin aikaa sairastettuaan. Tyyneydellä hän puhui asiasta ja uskoi pärjäävänsä ; olihan hänellä pojat ja lastenlapset. Heistä hän usein kertoi olevansa kiitollinen. Hän ei paljon kertonut asioistaan, mutta muistikerhossa vuosien varrella tutustuttiin paremmin. Hänessä oli ryhtiä niin ulkoisesti kuin muussakin mielessä. Ihailimme sitä. Liekö pohjoisen ihmisillä elämä jotenkin selvempää ja - kuolemakin. Irmasta jäi hyvä muisto meille kaikille. Hän eli täyttä elämää loppuun asti. Sitähän meistä useimmat toivoisivat myös omalle kohdalleen. Tuntui, että hänellä oli elämä hallussa, ei ollut hermostuttavia ja ärsyttäviä asioita kuten monilla tänä päivänä monestakin syystä on. Tämä tunne hänestä jäi. Meistä yhdistyksen toimijoista oli lohdullista kuulla, miten merkityksellistä toimintamme oli hänelle ollut. Se antaa uskoa siihen, että se on sitä monelle muullekin eläkeläiselle. Kiitokset siitä.
Lämpimin ajatuksin otamme osaa omaisten suruun. Teillä oli hieno äiti ja mummi jolle te olitte maailman tärkeimpiä. " Muun korvas aika minkä vei, sydäntä äidin koskaan ei".
Riitta Graan
Ruskon Eläkkeensaajat
Irma Kemi
Airi Aatsingin muistoa kunnioittaen
In Memoriam
Airi Aatsinki 7.7.1951 Salla-- 20.6.2025 Salla
Juhannusaattona saimme pysähdyttävän suru-uutisen. Airi oli menehtynyt odottamatta kotiseudullaan Sallassa jossa hän oli viettämässä juhannusta sisarustensa ja näiden perheiden kanssa. Muutamia tunteja aikaisemmin hän oli lähettänyt Sadat kielet kuorolaisille Juhannuksen toivotuksen ja kuvan luonnon kukista joita oli käynyt siellä poimimassa.
Juhannuksen vietto sai järkyttävän käänteen Airin puolisolle Turkalle ja sisaruksille. Pohjolan yötön yö peittyi synkkiin pilviin ja epäuskoon tapahtuneesta.
Airi oli kotoisin Sallasta Aatsinkin kylästä ja sisaruksia on yhteensä 12.
Hän lähti jo nuorena etelään, kuten monet niiltä seuduilta joutuvat lähtemään. Kotiseutu ei unohtunut ja hän palasi sinne aina uudelleen. Kotitalokin on säilynyt sisarusten yhteisenä kokoontumispaikkana. Ihminen voi lähteä kotiseudultaan – kauaskin - mutta vahva tunne juurista on useimmille tärkeä asia. Ne pysyvät ja antavat tietoisuuden mistä ja keitä olemme,
Ruskon Eläkkeensaajiin Airi liittyi 8.6.2015 eläkkeelle jäätyään. Airi oli yhdistyksen kahvinkeittäjänä lähes 10 vuotta ja myös innokas laulaja ”Sadat kielet” kuorossa. Hänet muistetaan ystävällisenä ja helposti lähestyttävänä ihmisenä. Huonotuulisena häntä tuskin kukaan muistaa nähneensä. Moni asia jäi kesken; kuorossa oli jo harjoiteltu lauluja syksyn tapahtumiin, Sallan erämaiden marjasato jäi poimimatta.
Airi pääsi pitkän matkan jälkeen kotiin.. Ympyrä on sulkeutunut. Hän sai viimeisen leposijansa Aatsinkien sukuhaudassa Sallassa ja siellä tunturien katveessa on rauha jota monikin elämässään etsii.
Tässä voidaan nähdä karua kauneutta ja kohtalonomaisuutta. Tämä lohduttakoon läheisiä surun keskellä.
Airia jäivät kaipaamaan tytär Henna perheineen, puoliso Turkka sekä sisarukset perheineen ja laaja ystävien ja tuttavien joukko täällä Ruskolla. Lämmin osanottomme heille jokaiselle.
Airin muistoa kunnioittaen
Ruskon Eläkkeensaajat ry
Riitta Graan
